William
Shakespeare (1564-1616) oli renessanssin ajan englantilainen
näytelmäkirjailija ja runoilija, joka on tunnettu ja arvostettu
tänäkin päivänä. Hänen katsotaan olevan historian
merkittävimpiä kirjailijoita
ja
aikansa etevimpiä englannin
kielen taitajia.
Shakespeare loi teoksensa soveltamalla jo olemassa olevia tarinoita
ja tekemällä niistä omanlaisiaan. Hänen näytelmänsä kattavat
tragedian, historian ja komedian. Shakespearen näytelmille on
ominaista psykologinen henkilökuvaus, luonteva vuoropuhelu,
juonellinen jännite ja kielellinen taituruus. Shakespearen varhaiset
näytelmät ovat lähinnä italialaisvaikutteisia komedioita ja
runollisia kuningasnäytelmiä. Shakespearen uran edetessä syntyi
enemmän murhenäytelmiä ja ilmaisu kehittyi monimutkaisemmiksi.
Shakespearen
kirjallinen perintö jälkimaailmalle on suuri: 37 näytelmää, 154
sonettia, kaksi pitkää kertovaa runoelmaa ja lisäksi paljon muita
runoja. Shakespearen vaikutus englannin kieleen oli myös merkittävä.
Hän keksi yli 1700 yleisesti käytössä olevaa sanaa esim.
birthplace, champion, gossip, outbreak, torture jne.
Romeo
ja Julia
Prologi
Kuoro
laulaa:
”Kaks
perhettä, yht' arvokasta ihan,
Veronan
kaupungissa kumpikin,
nous
uuteen kiistaan vuoksi vanhan vihan,
veriinsä
naapuri löi naapurin.
Kaks
rakastavaista, kovan onnen lasta,
sylistä
syntyi vihan vimmaamain;
poloisten
nuorten kurja kuolo vasta
vei
hautaan sukuriidat vanhempain.
Tuo
lempi, tuskaan tuomittu ja turmaan,
ja
isäin raivo, kauan kestänyt,
mi
saattoi lauhtua vain lasten surmaan,
on
parin tunnin näytäntömme nyt.
Jos
kärsivällisyytt' on kuulla teillä,
niin
into korjata on puutteet meillä.
Yksi
Shakespearen kuuluisimmista näytelmistä on Romeo ja Julia, jonka
uskotaan syntyneen vuosien 1591 ja 1595 aikoihin. Näytelmä
sijoittuu Veronaan ja se
kertoo kahdesta rakastavaisesta, Romeo Montaguesta ja Julia
Capuletista, joiden suvut ovat olleet riidoissa ikimuistoisista
ajoista alkaen. Näytelmä alkaa kuoron lausumasta runosta, johon on
tiivistetty koko kirjan tapahtumat. Yleisö/lukijat
saavat
siis tietää alusta asti, että kirjan päähenkilöt kuolevat.
Capulet
järjestää juhlat, jonne Romeo, hänen serkkunsa Benvolio sekä
hänen ystävänsä Mercutio tulevat kuokkimaan. Näissä juhlissa
Romeo tapaa Julian ensimmäisen kerran ja nuoret rakastuvat toisiinsa
ensisilmäyksellä.
Romeo
menee salaa tapaamaan Juliaa kuuluisassa parvekekohtauksessa ja nämä
kaksi avioituvat heti seuraavana päivänä Veli Lorenzon kammiossa.
Juuri
kun Romeo tulee ulos kammiosta, seuraa riita Montagueiden ja
Capuletien välillä, kun Tybalt, Julian serkku, haastaa Romeon
tappeluun. Romeo kieltäytyy, sillä hän
on juuri nainut Julian. Mercutio haastaa Tybaltin tappeluun
osoittaakseen, etteivät Montaguet ole Capuleteja huonompia. Tämän
tappelun tuloksena Mercutio kuolee. Romeo raivostuu ja hyökkää
Tybaltin kimppuun ja tappaa hänet. Romeo ajetaan tästä hyvästä
maanpakoon.
Julia on todella
surullinen Romeon tuomiosta. Hänen vanhempansa luulevat, että Julia
suree Tybaltin kuolemaa ja päättävät piristää häntä sopien
häät ja laittaen Julian avioitumaan kreivi Parisin kanssa.
Julia
kertoo kuitenkin Veli Lorenzolle että hän
mieluummin kuolisi kuin naisi
Parisin. Hän saa Lorenzolta vahvaa yrttijuomaa, joka vaivuttaisi
hänet sikeään uneen ja muut luulisivat hänen olevan kuollut.
Lorenzon sanojen mukaan Julia heräisi hautaholvissa ja Romeo olisi
silloin siellä ja sitten he voisivat karata yhdessä Veronasta.
Kaikki
ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan. Hääpäivän aamuna
Julian imettäjä löytää tytön "kuolleena" ja häät
muuttuvat hautajaisiksi. Romeo saa tiedon Julian kuolemasta omalta
palvelijaltaan ja ryntää heti ostamaan
myrkkyä. Veli Lorenzo on lähettänyt kollegansa viemään Romeolle
kirjeen, jossa hän kertoo Julian oikean tilan ja antaa tälle
ohjeita, miten toimia, mutta tämä
kirje ei kuitenkaan pääse perille. Romeo menee hautausmaalle, jossa
hän näkee Parisin, tappaa hänet ja vie hänet Capuletien
sukuhautaan, suureen kiviholviin. Romeo menee myös itse sisälle,
juo myrkyn ja kuolee. Lorenzo tulee paikalle liian myöhään ja kun
Julia herää, tyttö huomaa, että Romeo on kuollut ja tappaa
itsensä Romeon tikarilla. Kun Montaguet ja Capuletit saavat tietää,
mitä on tapahtunut, he sopivat kauan kestäneen riitansa.
Hamlet
William
Shakespearen varmasti kuuluisin näytelmä Hamlet kertoo
kirjoittamisajankohdan (1501) suurista ongelmista: politiikasta,
väkivallasta ja moraalista. Näytelmässä on niin rakkauden kuin
perheen ja valtionkin tragediaa. Hamlet
on
todennäköisesti uudelleen kirjoitettu versio vanhemmasta
Hamlet-näytelmästä, ja tarinan peruskuvio esiintyy jo Saxo
Grammaticuksen
Tanskalaisten
teoissa.
Se sisältö, mitä pidetään oleellisena, kuten dialogi ja
henkilöhahmot syvemmässä merkityksessä, katsotaan kuitenkin
Shakespearen luomukseksi.
Hamlet
on tarina Tanskan prinssistä, joka asuu Wittenbergissä
opiskelemassa filosofiaa. Hamlet joutuu kuitenkin palaamaan Tanskaan
hänen isänsä
kuoleman takia. Prinssi
on järkyttynyt tapahtuneesta, eikä tilannetta helpota hautajaisten
jälkeen pidettävät häät. Hänen äitinsä, kuningatar Gertrud
menee naimisiin uuden kuninkaan Claudiuksen, Hamletin sedän, kanssa.
Kun
Hamlet palaa Tanskaan, hänelle ilmestyy yöllä hänen isänsä
haamu, joka kertoo että hänet on murhattu. Hamletille selviää
myös murhaajan olleen uusi kuningas Claudius. Aave pyytää
poikaansa kostamaan Claudiukselle. Koska Hamlet rakastaa isäänsä,
hän vihaisena lupautuu tehtävään. Hän miettii pitkään mitä
pitää tehdä ja päätyy lopulta Claudiuksen murhaamiseen. Pitkä
"ollako ja eikö olla" –monologi kertoo Hamletin
agstista: hän on joutunut musertavan vaikean tehtävän eteen.

Ollako
vai ei olla, siinä pulma:
Jalompaa
onko hengen kärsiä
Kaikk'
inhan onnen iskut sekä nuolet
Vai
käydä miekkaan tuskain mertaa vastaan,
Lopettain
kaikki? - Kuolla, - nukkua,
Ei
muuta; - luulla, uness' että päätty,
Tuhannet
kiusat nuo ja sieluntuskat,
Nuo
lihan perinnöt, - se loppu hartaast'
Ois
halattava. Kuolla, nukkua: -
Nukkua!
kenties uneksia? - siinä
Se
vastus. Millaiset lie unet kuolon,
Kun
poiss' on maalliset nuo ahdistukset,
Se
arveluttaa. Ja nuo arvelukset
Ne
elon kurjuutta niin pitkittävät.
Ken
kärsis ajan ilkkua ja vitsaa,
Hylätyn
lemmen tuskaa, korskan pilkkaa,
Vääryyttä
sortajan, lain väännellystä,
Virastoit'
ylpeitä ja potkuja,
Joit'
ansiokkaat epatoilta saavat,
Jos
puukon tutkaimella suoran tehdä
Vois
elämästään? Ken nuo haitat kärsis
Ja
hikois, voihkais elon kuorman alla,
Jos
pelko, mitä tulee kuolon maassa, -
Tuoss'
salatussa, jost' ei matkamiesi
Palaja
ykskään, - niin ei huumais mieltä,
Ett'
ennen kärsimme nää tietyt vaivat,
Kuin
uusiin riennämme, joit' emme tunne?
Näin
pelkureiks meit' omatunto saattaa,
Ja
päätöksemme luonnonraittiin muodon
Mietinnän
kalvas karva sairaaks muuttaa,
Ja
innokkaat ja ytimekkäät hankkeet
Uraltaan
luistavat tuost` arvelusta
Ja
teon nimen kadottavat.
Ensin
Hamlet jättää rakastettunsa Ofelian ja purkaa heidän
kihlauksensa. Hän syyttää Ofeliaa portoksi ja kehottaa tätä
menemään luostariin. Lisäksi hän kieltää rakkautensa Ofeliaa
kohtaan. Ofelia loukkaantuu syvästi ja tulee hulluksi. Onnettomana
Ofelia sitten hukuttautuu.
Kostonhimoinen
Hamlet tekeytyy hulluksi ja tappaa
kiivastuksissaan ministeri Poloniuksen keskustellessaan äitinsä
kanssa huoneessa, jossa Polonius on salakuuntelemassa heitä.
Claudius
alkaa hautoa pirullista suunnitelmaa murhatakseen Hamletin.
Ensimmäinen suunnitelma menee kuitenkin pieleen Hamletin oveluuden
takia ja kuningas joutuu keksimään jotain uutta. Tässä välissä
Hamlet käy hautausmaalla ja kuulee itsestään puhuttavan.
Haudankaivajat kertovat Hamletin lähetetyksi Englantiin, koska hän
oli tullut hulluksi ja menettänyt
järkensä.
Claudiuksen
suunnitelmat etenevät siihen pisteeseen, että hän haastaa Hamletin
kaksintaisteluun miekoilla Laerteksen kanssa (Poloniuksen poika ja
Ofelian veli ). Kuninkaan suunnitelmaan kuuluu varmistaa Hamletin
varma kuolema myrkyttämällä toisen miekan pää ja Hamletin viini.
Lopulta kuningatar Gertrud juo vahingossa myrkytetyn viinin ja
Laertes haavoittuu myrkytetystä miekasta. Hamletkin kuolee lopulta,
ja saa rauhan Claudiuksen myös kuoltua. Vallan ottaa itselleen
Norjan prinssi Fortinbras.
Mielipiteet näytelmistä:
Shakespearen
näytelmät sopivat hyvin Renessanssin aikaan, koska niissä
kirjailija käsittelee ihmisiä, heidän tunteitaan ja ristiriitoja,
jotka he kohtaavat. Shakespeare
käyttää useissa näytelmissään Romeossa
ja Juliassa esiintyvää Liebestod-motiivia,
joka yhdistää rakkauden
ja
kuoleman toisiinsa.
Molemmat
näytelmät ovat tummasävyiset,
murhien, himon, vallan ja itsekkyyden kaltaisia aiheita käsittelevät.
Näytelmissä huomaa myös romantiikan ajan tyylipiirteitä.
Olen
ennenkin lukenut Shakespearen näytelmiä, runoja ja sonetteja ja
pidän niistä todella paljon. Mielestäni kaikkien pitäisi lukea
ainakin yhden teoksen Shakespearelta, koska hän on loistava
runoilija ja kirjailija.