Perimmäinen Pohjola on Hugleikur Dagssonin 11. tekemä sarjakuva.
Hugleikur
Dagsson on islantilainen Akureyrissä syntynyt
35-vuotias sarjakuvataiteilija ja näytelmäkirjailija. Hänet tunnetaan mustaa
huumoria viljelevistä sarjakuvistaan.
Dagsson
valmistui Islannin taideakatemiasta vuonna 2001 ja alkoi kustantaa omia
sarjakuviaan vuonna 2002. Hän teki ensimmäisen kustannussopimuksensa 2005. Dagsson
on piirroksien lisäksi tuottanut videoita ja valokuvia, joita on esitelty
monissa näyttelyissä.
Sarjakuvataiteilija
on myös kirjoittanut kaksi näytelmää, joista ensimmäisestä hän voitti Islannin
vuoden näytelmäkirjailijan tittelin.
Suomessa Hugleikur
Dagsson on tunnettu sarjakuvistaan ”Saako tälle edes nauraa?”, ”Popular hits – Populaarimusiikin
helmiä Dagssonin tapaan” ja ”Nyt on vitsit vähissä”.
Perimmäinen
Pohjola on vuonna 2010 julkaistu sarjakuva-albumi. Teos ilmestyi suomeksi 2011
Atenan kustantamana.
Sarjakuvan juoni on alussa hyvin sekava ja
mutkikas. Albumi on lähes satasivuinen tarina Islannin mytologioista. Se on
pitkä tarina jossa yhdistellään islantilaista mytologiaa ja menoa nykyisessä
Islannissa.
Albumissa on monia ns.
sivujuonia, esim. päähenkilö Knúturin lapsenvahti unelmoi laulajan urasta ja
päättää jättää lapsenvahdin työn ja päättyy lopulta bändin nimeltä Éljúdnir
laulajaksi.
Sarjakuvan päähenkilö on pieni poika Knútur,
jonka tarina nivoutuu monenlaisiin kohtaloihin. Tarinassa seikkailee pojan
lisäksi myös huimasti todella erilaisia sivuhenkilöitä, noitapapista Knúturin yksinhuoltajaäitiin
ja pelottavasta ihmisyövästä vesihevosesta tylyihin menninkäisiin ja
peikkoihin, ja aika oudolla tavalla kaikki nämä hullunkuriset henkilöt ovat
vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tärkeintä tässä sarjakuvassa on Islannin
taruolennot ja mytologia esim. Thor (ja hänen kuuluisa Mjölnirvasara, jonka Knútur
saa itselleen sarjakuvassa) ja Loki, jotka ovat skandinaaviset jumaluudet. On
myös erilaisia tonttuja, esim. Tirkistelijätonttu, joka käy joulun alla
kurkkimassa ikkunoista, ovatko lapset käyttäytyneet hyvin. Albumin lopussa on
kerrottu Islannin taruolennoista ja jumalista, jotka esiintyivät sarjakuvassa,
mikä auttaa lukijaa ymmärtämään enemmän sarjakuvan tarinaa.
Dagssonin piirustustekniikka ei ole
taitavimmasta päästä. Kaikki henkilöt ovat melko samannäköisiä, monotonisia ja
tarkasti piirettyjä tikku-ukkoja, joten hahmojen ulkonäöstä on turha sanoa
enempää.
Vaikka hahmot eivät näyttäneetkään erityisen
kiinnostavita, Dagssonin maisemat Perimmäinen Pohjola sarjakuvassa olivat
kiinnostavia. Sarjakuvan ruutukoko vaihteli, mikä oli hieno yksityiskohta.
Sarjakuvaa piirtäessä Dagsson hyödynsi erilaisia piirustustekniikkoja ja
sarjakuvassa oli käytetty myös valokuvia ja ns. 8-bit kuvia kun Knútur pelasi
videopeliä. Sarjakuva on mustavalkoinen, mutta siellä täällä ilmestyivät
värikkäät hahmot tai esineet, mikä piristi muuten aika tylsähkön näköistä
sarjakuvaa.
Miljöö albumissa oli myös hyvin kiinnostava.
Suurimmaksi osaksi kaikki tapahtui Islannissa. Sarjakuvassa seikkailtiin kaupungissa,
maaseudulla ja jopa avaruudessa.
Sarjakuvaa on helppo lukea ja ymmärtää ja
sarjakuvassa on myös paljon härskejä ja hassuja fraaseja kuten esim.
sarjakuvassa tapahtuvassa koelaulutilaisuudessa tuomarin kommentti laulajan
äänestä: ” kuin vilustunutta sikaa tapettaisiin elävältä”.
Kirja esittää erilaisia kiinnostavia
Islantilaisia taruolentoja ja jumalia, jotka varmasti kiinnostavat monia ihmisiä.
Kuka ikinä ajattelisi, että Islannissa on olemassa taruolento nimeltään
Joulukissa, joka on valtavankokoinen pelottava eläin, joka vaanii lapsia,
joille ei ole ostettu uusia vaatteita ja joita ei ole pesty puhtaiksi?
Hienoa!
ОтветитьУдалитьKerrot tekijästä hyvin ja suhteutat albumia onnistuneesti hänen muuhun tuotantoonsa. Teoksen maailmankuvaa kannattaisi ruotia tarkemmin, jotta esimerkiksi huumori avautuisi vielä paremmin. Mytologian ja nykytodellisuuden yhdistämistä auttaisi ymmärtämään vaikkapa mainitsemasi Thorin vasara -esimerkin tarkempi selittäminen.
Kirjoitat selkeästi ja kiinnostavasti.