Islannin kiinnostava mytologia

Perimmäinen Pohjola on Hugleikur Dagssonin 11. tekemä sarjakuva.

Hugleikur Dagsson on islantilainen Akureyrissä syntynyt 35-vuotias sarjakuvataiteilija ja näytelmäkirjailija. Hänet tunnetaan mustaa huumoria viljelevistä sarjakuvistaan.

Dagsson valmistui Islannin taideakatemiasta vuonna 2001 ja alkoi kustantaa omia sarjakuviaan vuonna 2002. Hän teki ensimmäisen kustannussopimuksensa 2005. Dagsson on piirroksien lisäksi tuottanut videoita ja valokuvia, joita on esitelty monissa näyttelyissä.
Sarjakuvataiteilija on myös kirjoittanut kaksi näytelmää, joista ensimmäisestä hän voitti Islannin vuoden näytelmäkirjailijan tittelin. 

Suomessa Hugleikur Dagsson on tunnettu sarjakuvistaan ”Saako tälle edes nauraa?”, ”Popular hits – Populaarimusiikin helmiä Dagssonin tapaan” ja ”Nyt on vitsit vähissä”.
Perimmäinen Pohjola on vuonna 2010 julkaistu sarjakuva-albumi. Teos ilmestyi suomeksi 2011 Atenan kustantamana.

Sarjakuvan juoni on alussa hyvin sekava ja mutkikas. Albumi on lähes satasivuinen tarina Islannin mytologioista. Se on pitkä tarina jossa yhdistellään islantilaista mytologiaa ja menoa nykyisessä Islannissa. Albumissa on monia ns. sivujuonia, esim. päähenkilö Knúturin lapsenvahti unelmoi laulajan urasta ja päättää jättää lapsenvahdin työn ja päättyy lopulta bändin nimeltä Éljúdnir laulajaksi. 

 

Sarjakuvan päähenkilö on pieni poika Knútur, jonka tarina nivoutuu monenlaisiin kohtaloihin. Tarinassa seikkailee pojan lisäksi myös huimasti todella erilaisia sivuhenkilöitä, noitapapista Knúturin yksinhuoltajaäitiin ja pelottavasta ihmisyövästä vesihevosesta tylyihin menninkäisiin ja peikkoihin, ja aika oudolla tavalla kaikki nämä hullunkuriset henkilöt ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tärkeintä tässä sarjakuvassa on Islannin taruolennot ja mytologia esim. Thor (ja hänen kuuluisa Mjölnirvasara, jonka Knútur saa itselleen sarjakuvassa) ja Loki, jotka ovat skandinaaviset jumaluudet. On myös erilaisia tonttuja, esim. Tirkistelijätonttu, joka käy joulun alla kurkkimassa ikkunoista, ovatko lapset käyttäytyneet hyvin. Albumin lopussa on kerrottu Islannin taruolennoista ja jumalista, jotka esiintyivät sarjakuvassa, mikä auttaa lukijaa ymmärtämään enemmän sarjakuvan tarinaa.

 

Dagssonin piirustustekniikka ei ole taitavimmasta päästä. Kaikki henkilöt ovat melko samannäköisiä, monotonisia ja tarkasti piirettyjä tikku-ukkoja, joten hahmojen ulkonäöstä on turha sanoa enempää. 

 

Vaikka hahmot eivät näyttäneetkään erityisen kiinnostavita, Dagssonin maisemat Perimmäinen Pohjola sarjakuvassa olivat kiinnostavia. Sarjakuvan ruutukoko vaihteli, mikä oli hieno yksityiskohta. Sarjakuvaa piirtäessä Dagsson hyödynsi erilaisia piirustustekniikkoja ja sarjakuvassa oli käytetty myös valokuvia ja ns. 8-bit kuvia kun Knútur pelasi videopeliä. Sarjakuva on mustavalkoinen, mutta siellä täällä ilmestyivät värikkäät hahmot tai esineet, mikä piristi muuten aika tylsähkön näköistä sarjakuvaa. 

 

Miljöö albumissa oli myös hyvin kiinnostava. Suurimmaksi osaksi kaikki tapahtui Islannissa. Sarjakuvassa seikkailtiin kaupungissa, maaseudulla ja jopa avaruudessa.

Sarjakuvaa on helppo lukea ja ymmärtää ja sarjakuvassa on myös paljon härskejä ja hassuja fraaseja kuten esim. sarjakuvassa tapahtuvassa koelaulutilaisuudessa tuomarin kommentti laulajan äänestä: ” kuin vilustunutta sikaa tapettaisiin elävältä”. 

 

Kirja esittää erilaisia kiinnostavia Islantilaisia taruolentoja ja jumalia, jotka varmasti kiinnostavat monia ihmisiä. Kuka ikinä ajattelisi, että Islannissa on olemassa taruolento nimeltään Joulukissa, joka on valtavankokoinen pelottava eläin, joka vaanii lapsia, joille ei ole ostettu uusia vaatteita ja joita ei ole pesty puhtaiksi?