Shakespearen kuuluisat näytelmät

William Shakespeare (1564-1616) oli renessanssin ajan englantilainen näytelmäkirjailija ja runoilija, joka on tunnettu ja arvostettu tänäkin päivänä. Hänen katsotaan olevan historian merkittävimpiä kirjailijoita ja aikansa etevimpiä englannin kielen taitajia.

 Shakespeare loi teoksensa soveltamalla jo olemassa olevia tarinoita ja tekemällä niistä omanlaisiaan. Hänen näytelmänsä kattavat tragedian, historian ja komedian. Shakespearen näytelmille on ominaista psykologinen henkilökuvaus, luonteva vuoropuhelu, juonellinen jännite ja kielellinen taituruus. Shakespearen varhaiset näytelmät ovat lähinnä italialaisvaikutteisia komedioita ja runollisia kuningasnäytelmiä. Shakespearen uran edetessä syntyi enemmän murhenäytelmiä ja ilmaisu kehittyi monimutkaisemmiksi.

Shakespearen kirjallinen perintö jälkimaailmalle on suuri: 37 näytelmää, 154 sonettia, kaksi pitkää kertovaa runoelmaa ja lisäksi paljon muita runoja. Shakespearen vaikutus englannin kieleen oli myös merkittävä. Hän keksi yli 1700 yleisesti käytössä olevaa sanaa esim. birthplace, champion, gossip, outbreak, torture jne.

Romeo ja Julia

Prologi

Kuoro laulaa:

”Kaks perhettä, yht' arvokasta ihan,

Veronan kaupungissa kumpikin,

nous uuteen kiistaan vuoksi vanhan vihan,

veriinsä naapuri löi naapurin.

Kaks rakastavaista, kovan onnen lasta,

sylistä syntyi vihan vimmaamain;

poloisten nuorten kurja kuolo vasta

vei hautaan sukuriidat vanhempain.

Tuo lempi, tuskaan tuomittu ja turmaan,

ja isäin raivo, kauan kestänyt,

mi saattoi lauhtua vain lasten surmaan,

on parin tunnin näytäntömme nyt.

Jos kärsivällisyytt' on kuulla teillä,

niin into korjata on puutteet meillä.

Yksi Shakespearen kuuluisimmista näytelmistä on Romeo ja Julia, jonka uskotaan syntyneen vuosien 1591 ja 1595 aikoihin. Näytelmä sijoittuu Veronaan ja se kertoo kahdesta rakastavaisesta, Romeo Montaguesta ja Julia Capuletista, joiden suvut ovat olleet riidoissa ikimuistoisista ajoista alkaen. Näytelmä alkaa kuoron lausumasta runosta, johon on tiivistetty koko kirjan tapahtumat. Yleisö/lukijat saavat siis tietää alusta asti, että kirjan päähenkilöt kuolevat.

Capulet järjestää juhlat, jonne Romeo, hänen serkkunsa Benvolio sekä hänen ystävänsä Mercutio tulevat kuokkimaan. Näissä juhlissa Romeo tapaa Julian ensimmäisen kerran ja nuoret rakastuvat toisiinsa ensisilmäyksellä.

Romeo menee salaa tapaamaan Juliaa kuuluisassa parvekekohtauksessa ja nämä kaksi avioituvat heti seuraavana päivänä Veli Lorenzon kammiossa. 

Juuri kun Romeo tulee ulos kammiosta, seuraa riita Montagueiden ja Capuletien välillä, kun Tybalt, Julian serkku, haastaa Romeon tappeluun. Romeo kieltäytyy, sillä hän on juuri nainut Julian. Mercutio haastaa Tybaltin tappeluun osoittaakseen, etteivät Montaguet ole Capuleteja huonompia. Tämän tappelun tuloksena Mercutio kuolee. Romeo raivostuu ja hyökkää Tybaltin kimppuun ja tappaa hänet. Romeo ajetaan tästä hyvästä maanpakoon.

Julia on todella surullinen Romeon tuomiosta. Hänen vanhempansa luulevat, että Julia suree Tybaltin kuolemaa ja päättävät piristää häntä sopien häät ja laittaen Julian avioitumaan kreivi Parisin kanssa.

Julia kertoo kuitenkin Veli Lorenzolle että hän mieluummin kuolisi kuin naisi Parisin. Hän saa Lorenzolta vahvaa yrttijuomaa, joka vaivuttaisi hänet sikeään uneen ja muut luulisivat hänen olevan kuollut. Lorenzon sanojen mukaan Julia heräisi hautaholvissa ja Romeo olisi silloin siellä ja sitten he voisivat karata yhdessä Veronasta.

Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan. Hääpäivän aamuna Julian imettäjä löytää tytön "kuolleena" ja häät muuttuvat hautajaisiksi. Romeo saa tiedon Julian kuolemasta omalta palvelijaltaan ja ryntää heti ostamaan myrkkyä. Veli Lorenzo on lähettänyt kollegansa viemään Romeolle kirjeen, jossa hän kertoo Julian oikean tilan ja antaa tälle ohjeita, miten toimia, mutta tämä kirje ei kuitenkaan pääse perille. Romeo menee hautausmaalle, jossa hän näkee Parisin, tappaa hänet ja vie hänet Capuletien sukuhautaan, suureen kiviholviin. Romeo menee myös itse sisälle, juo myrkyn ja kuolee. Lorenzo tulee paikalle liian myöhään ja kun Julia herää, tyttö huomaa, että Romeo on kuollut ja tappaa itsensä Romeon tikarilla. Kun Montaguet ja Capuletit saavat tietää, mitä on tapahtunut, he sopivat kauan kestäneen riitansa.

Hamlet

William Shakespearen varmasti kuuluisin näytelmä Hamlet kertoo kirjoittamisajankohdan (1501) suurista ongelmista: politiikasta, väkivallasta ja moraalista. Näytelmässä on niin rakkauden kuin perheen ja valtionkin tragediaa. Hamlet on todennäköisesti uudelleen kirjoitettu versio vanhemmasta Hamlet-näytelmästä, ja tarinan peruskuvio esiintyy jo Saxo Grammaticuksen Tanskalaisten teoissa. Se sisältö, mitä pidetään oleellisena, kuten dialogi ja henkilöhahmot syvemmässä merkityksessä, katsotaan kuitenkin Shakespearen luomukseksi.

Hamlet on tarina Tanskan prinssistä, joka asuu Wittenbergissä opiskelemassa filosofiaa. Hamlet joutuu kuitenkin palaamaan Tanskaan hänen isänsä kuoleman takia. Prinssi on järkyttynyt tapahtuneesta, eikä tilannetta helpota hautajaisten jälkeen pidettävät häät. Hänen äitinsä, kuningatar Gertrud menee naimisiin uuden kuninkaan Claudiuksen, Hamletin sedän, kanssa.

Kun Hamlet palaa Tanskaan, hänelle ilmestyy yöllä hänen isänsä haamu, joka kertoo että hänet on murhattu. Hamletille selviää myös murhaajan olleen uusi kuningas Claudius. Aave pyytää poikaansa kostamaan Claudiukselle. Koska Hamlet rakastaa isäänsä, hän vihaisena lupautuu tehtävään. Hän miettii pitkään mitä pitää tehdä ja päätyy lopulta Claudiuksen murhaamiseen. Pitkä "ollako ja eikö olla" –monologi kertoo Hamletin agstista: hän on joutunut musertavan vaikean tehtävän eteen.

Ollako vai ei olla, siinä pulma:
Jalompaa onko hengen kärsiä
Kaikk' inhan onnen iskut sekä nuolet
Vai käydä miekkaan tuskain mertaa vastaan,
Lopettain kaikki? - Kuolla, - nukkua,
Ei muuta; - luulla, uness' että päätty,
Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat,
Nuo lihan perinnöt, - se loppu hartaast'
Ois halattava. Kuolla, nukkua: -
Nukkua! kenties uneksia? - siinä
Se vastus. Millaiset lie unet kuolon,
Kun poiss' on maalliset nuo ahdistukset,
Se arveluttaa. Ja nuo arvelukset
Ne elon kurjuutta niin pitkittävät.
Ken kärsis ajan ilkkua ja vitsaa,
Hylätyn lemmen tuskaa, korskan pilkkaa,
Vääryyttä sortajan, lain väännellystä,
Virastoit' ylpeitä ja potkuja,
Joit' ansiokkaat epatoilta saavat,
Jos puukon tutkaimella suoran tehdä
Vois elämästään? Ken nuo haitat kärsis
Ja hikois, voihkais elon kuorman alla,
Jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, -
Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi
Palaja ykskään, - niin ei huumais mieltä,
Ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat,
Kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?
Näin pelkureiks meit' omatunto saattaa,
Ja päätöksemme luonnonraittiin muodon
Mietinnän kalvas karva sairaaks muuttaa,
Ja innokkaat ja ytimekkäät hankkeet
Uraltaan luistavat tuost` arvelusta
Ja teon nimen kadottavat.

Ensin Hamlet jättää rakastettunsa Ofelian ja purkaa heidän kihlauksensa. Hän syyttää Ofeliaa portoksi ja kehottaa tätä menemään luostariin. Lisäksi hän kieltää rakkautensa Ofeliaa kohtaan. Ofelia loukkaantuu syvästi ja tulee hulluksi. Onnettomana Ofelia sitten hukuttautuu.

Kostonhimoinen Hamlet tekeytyy hulluksi ja tappaa kiivastuksissaan ministeri Poloniuksen keskustellessaan äitinsä kanssa huoneessa, jossa Polonius on salakuuntelemassa heitä.

Claudius alkaa hautoa pirullista suunnitelmaa murhatakseen Hamletin. Ensimmäinen suunnitelma menee kuitenkin pieleen Hamletin oveluuden takia ja kuningas joutuu keksimään jotain uutta. Tässä välissä Hamlet käy hautausmaalla ja kuulee itsestään puhuttavan. Haudankaivajat kertovat Hamletin lähetetyksi Englantiin, koska hän oli tullut hulluksi ja menettänyt järkensä.

Claudiuksen suunnitelmat etenevät siihen pisteeseen, että hän haastaa Hamletin kaksintaisteluun miekoilla Laerteksen kanssa (Poloniuksen poika ja Ofelian veli ). Kuninkaan suunnitelmaan kuuluu varmistaa Hamletin varma kuolema myrkyttämällä toisen miekan pää ja Hamletin viini. Lopulta kuningatar Gertrud juo vahingossa myrkytetyn viinin ja Laertes haavoittuu myrkytetystä miekasta. Hamletkin kuolee lopulta, ja saa rauhan Claudiuksen myös kuoltua. Vallan ottaa itselleen Norjan prinssi Fortinbras.

Mielipiteet näytelmistä:

Shakespearen näytelmät sopivat hyvin Renessanssin aikaan, koska niissä kirjailija käsittelee ihmisiä, heidän tunteitaan ja ristiriitoja, jotka he kohtaavat. Shakespeare käyttää useissa näytelmissään Romeossa ja Juliassa esiintyvää Liebestod-motiivia, joka yhdistää rakkauden ja kuoleman toisiinsa.

Molemmat näytelmät ovat tummasävyiset, murhien, himon, vallan ja itsekkyyden kaltaisia aiheita käsittelevät. Näytelmissä huomaa myös romantiikan ajan tyylipiirteitä.

Olen ennenkin lukenut Shakespearen näytelmiä, runoja ja sonetteja ja pidän niistä todella paljon. Mielestäni kaikkien pitäisi lukea ainakin yhden teoksen Shakespearelta, koska hän on loistava runoilija ja kirjailija.